Pelimusiikki

Hei kaikille!! Ja tervetuloa uuden blogipostauksen pariin. Ja heti näin aluksi minun on pakko esittää pahoitteluni, että uusi postaus julkaistaan vasta näin syyskuussa. Nimittäin kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, niin ajattelin että kaipa sitä voisi pitää blogista vielä toisenkin kuukauden taukoa. Joka ei tietenkään tarkoittanut, sitä ettenkö olisi kaivannut uusien postaksien tuottamista teille niin ihanille ja rakkaille lukijoille. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa videopeleihin liittyvästä aiheesta, jonka jokainen pelaaja kuulee pelejään pelatessaan, nimittäin pelimusiikkista. Itse näin musiikkia harrastavana sekä musiikista paljon kiinnostuneena, tämä aihe on omasta mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen, kyllähän pelimusiikki on parhaimmillaan lisäämään pelin tunnelmaa. Mutta enempää pakisematta mennään aiheen kimppuun kiai!! 

                                                        Pelimusiikin historia

Pelimusiikki on videopeleissä taustalla käytettävää musiikkia, joka voi olla peliin tarkoituksellisesti sävellettyä musiikkia tai kaupallista musiikkia. Useimmat videopelissä käytettavistä musiikeista unohtuu peliensä mukana, mutta jotkut kappaleet jäävät elämään, videopelien musiikin ympärille on syntynyt usein internetissä keskittynyttä harrastustoimintaa. Ensimmäiset kaupalliseen tarkoitukseen tuotetut videopelit eivät juurikaan sisältäneet musiikkia. Ensimmäisenä jatkuvaa taustamusiikkia sisältävänä pelinä pidetään klassista kolikkopeliä nimeltään Space Invaders. Kolikkopelien kultaisina aikoina julkaistuissa pelissä otettiin muun muassa käyttöön Laserdisc teknologia. Useimmissa kolikkopeleissä on käytetty Zilog Z80- suoritinta pelin ääniefektien tekemiseen. Varhaisissa peleissä musiikin loivat useimmiten samat ihmiset, jotka ohjelmoivat pelin ilman minkäänlaista musiikillista koulutusta. Ammattimuusikoiden sävelletämää musiikkia alettiin videopeleissä käyttämään 1980-luvulla.

                                                            8-bittinen pelimusiikki

Useimmissa 1980-luvun tietokone, kolikko tai konsolipeleissä oli usein piipittävältä kuulostava musiikki saman tapaan kuin yleisesti 1990-kännyköissä. Tosin joissakin kolikkopeleissä oli myös analogisiin äänityksiin perustuvia ääniefektejä kuten vuonna 1980 julkaistussa Berzerkin pelissä puhuvat robotit. Vuonna 1982 julkaistun commodore 64 -tietokoneen SID -äänipiiri oli aikaansa nähden melko edistyksellinen. Tosin sen ominaisuuksia ei kuitenkaan ymmärretty hyödyntää vielä laitteen ensimmäisinä ilmestymistä seuranneina vuosina. Parhaimpina pelimusiikkeina Commodore 64:lta muistetaan nämä klassikot: Last Ninja 1 ja 2, Action Biker, Bionic Commando ja Ghouls ´n Ghosts. Sekä muista 8-bittisistä pelimusiikin klassikoista mainittaen vielä: Zelda , Super Mario Bros, Duck Tales.   

                                                            16-bittinen pelimusiikki

16-bittinen tietokone ja pelikonsolisukupolvi toi mukanaan selvästi paremmat äänipiirit. Vuonna 1985 julkaistussa Commodore Amigassa oli neljä digitaalista äänikanavaa sekä kyky toistaa digitoitua stereoääntä. Aiemmin tietokoneiden äänet olivat perustuneen pelkkään äänipiirin tuottamaan FM-synteesiin. Digitoitua luonnosta digitaaliseen muotoon nauhoitettua ääntä oli pystynyt rajoitetusti toistamaan joillakin aimemmilla laitteilla ohjelmallisin keinoin, mutta tulokset olivat jääneet melko heikkolaatuisiksi. Amiga-Muusikoiden joukossa ei ollut yhtään Rob Hubbardin tai Koji Kondon veroista legendaa. Mutta myös Amigalla on tehty runsaasti musiikkia, joka voidaan laskea pelimusiikin parhaimmistoon. Pelimusiikin tekijät tuotiin mukaan usein vasta projektin loppuvaiheessa. Muun muassa Matt Simmonds teki kahteen peliin niiden ääniraidat viikonloppuna ennen maanantaina ollutta määräaikaa. Simmonds teki noin 30 kappaletta kahden päivän aikana. Pelikonsolien puolella 16-bittiset laitteet Sega Mega Drive ja euroopassa tuntemattomaksi jäänyt PC Engine eivät vielä tukeneet digitoitua ääntä. Niiden äänipiirien tuottama FM-synteesi oli kuitenkin huottavasti korkeataisempaa kuin aiempien laitteiden, mikä sinällään mahdollisti aikaisempaa paremmalta kuullostavan musiikin. Esimerkiksi Sega Mega Driven tunnetuimman pelisarjan Sonic The Hedgehogin panostettiin musiikin laatuun. Vuonna 1990 julkaistussa Super Nintendossa oli kahdeksan digitaalista äänikanavaa sekä tuki digitoiduille äänille. Silti varsinkaan vanhat Super Nintendon vanha peli eivät usein  kuullosta Sega Mega Driven pelejä kummoisemmalta. Ajan myötä Super Nintendon peleihin alkoin ilmaantua suhteellisen hyvän kuuloista musiikkia, joka hyödynsi digitoituja soittoääniä. Parhaimpina pelimusiikkeina 16-bittisiltä pelialustoilta muistetaan nämä klassikko kappaleet: Super Mario World, Final Fantasy sarja, Donkey Kong Country ja  Sonic 1,2, 3. 

                                                    

                                                                  Pc-Tietokoneet ja CD ääni

Alunperin IBM PC tehtiin vuonna 1981 työkäyttöön ja sen ainoa äänilähden oli PC Speaker- niminen laite, joka kykeni vain yksiääniseen "piititykseen". Myöhemmin IBM yhteensopivia tietokoneita alettiin käyttää yhä enemmän myö pelaamiseen ja musiikin tekemiseen, joten niille alettiin valmistamaan äänikortteja. Koska IBM- yhteensopivia koneita kykeni valmistamaan kuka tahansa, mitään vakiintuneita ei ollut. Myös äänikortteja valmisti monet eri yrityksen, jotka eivät pyrkineet luomaan minkäänlaista yhteistä standardia. Vielä 1990-luvun alun peleissä käytettiin usein PC:n tuon aikaisten äänikorttien tukemaan varsin alkeellista FM-synteesiä, vaikkakin samoilla korteilla olisi useissa tapauksissa jo pystytty toistamaan digitoitua ääntä.  Esimerkiksi Doom pelin musiikki ei ollut digitoitua, vaikka ääniefetik olivatkin. Samoihin aikoihin kun digitoiduista äänistä koostettu musiikki alkoi vihdoin yleistyä PC-peleissä, tapahtui toinenkin vallankumous: 1990-luvun puolivälissä CD-ROM-asemien yleistymisen myötä pelien musiikki alkoi tulla yhä useammin suoraan CD:ltä. Näin tietokonemusiikin ja kaupallisen musiikin ero alkoi kaventua vauhdilla. Samalla tietokonemusiikki alkoi personallisine äänineen hävitä. CD-ROM:in myötä peleihin on voitu laittaa minkälaista musiikkia tahansa, ja nykyään monissa peleissä onkin alettu käyttämään kaupallista musiikkia, johon pelin valmistajan on ostanut oikeudet.

                                                                

Siinä oli tämänkertainen aihe. Laittakaapa kommentteja, siitä mitä itse piditte aiheesta. Itse tykkäsin tehdä tätä blogipostausta, nimittäin niinkuin tuossa postauksen alusssa mainitsinkin harrastavani musiikki, niin kyllä olen harrastanut musiikkia jo 13-vuotta. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta me näemme jälleen seuraavan postauksen parissa ja nähdään taas!!