Flatout Anthology: Flatout Ultimate Carnage

 Moi! jälleen kaikille ja oikein mukavaa kesäkuun alkua. Tällä kertaa on vuorossa kolmas osa flatout anthology sarjasta. Mutta eiköhän me mennä suoraan asiaan!

Suomalaisen Bugbear Entertainmentin tekemä Flatout Ultimate Carnage julkaistiin 22.Heinäkuuta 2007. Josta voisin näin alkuun todeta että, kyseessä ei mielestä ole uusi flatout peli, vaan kyseessä on vain päivittetty versio klassikoksi muodostuneesta Flatout 2 pelistä. Tuoreiden pelimuotojen ohessa peli hyötyy ajanmukaisesta pelimoottorista, joka taikoo näytölle mahtavan näköistä, mielekkään hektistä ja tappavan nopeaa autoilutoimintaa. Siltikään ei kannata kuvitella sen olevan vain Burnout juntti meiningillä varustettuna, sillä löytyvät ne omat valttinsa. Näistä kaikkein kirkkaimmin loistavat minipelit, joissa otetaan fysiikkamoottorista kaikki tehot irti. Miltäpä kuullostaisi vaikkapa pelata tikkaa, nakkaamalla kuljettaja tuulilasista läpi kohti jättimäistä tikkataulua. Kaveriporukalla nämä minipelit ovat varmasti tautisen hauskaa ajanvietettä. Pelin keskiössä on kuitenkin uratila, jossa noustaan kolmen kisaluokan kautta suosion huipulle. Autot vaihtuvat pelin alun ruosteromuläjistä aina kiiltäviin katurautoihin asti, mutta yksi asia säilyy muuttumattomana ja se on meininki. Vauhti on hurjaa ja romua sinkoilee pitkin rata-aluetta, kun autot kulkevat tuhatta ja sataa rataa lävitse ja tuhoavat mennessään kaiken mahdollisen irtaimiston. Mielestäni uratila kärsii jonkinsorttisesta sisällön puutteesta, sillä samat muutamat radat tulee peliä pelatessa kyllä suhteellisen nopeasti tutuksi, sekä kanssakilpailijoiden personalisuudet jäävät mielestäni aika ontoiksi. Mukavaa lisävirikettä tarjotaan kustomoitavien autojen ja jokseenkin kisasta toiseen uusiutuvien ratojen muodossa lisäksi voisin todeta, että ne vähäisetkin radat mitä pelissä on, niin ovatpa ainakin onnistuneita.

Itse kyseistä peliä PC-versiona pelannena voisin sanoa, että eroja ei kauheasti löytynyt itse Xbox 360 versioon nähden. Uudet radat ja muutkin parannukset olisivat olleet tervetulleita, mutta ei se vuosi ole myöskään hukkaan valunut, sillä teknisesti Flatout Ultimate Carnage on oikeinkin vakuuttava tuotos. Toki on selvää, että ajeleminen HD- resoluutiolla näyttää aika paljon toisenlaiselta kuin vaatimaton 720p, Flatoutin tapaduksessa tarkka grafiikka sekä muskeliprosessorit pääsevät kyllä oikeuksiinsa. Kyllähän se on ravisutteleva kokemus painella 170 kilometrin nopeudella pitkin kanjonia kun romu, muta ja lehdet sinkoilevat ympäri rata-aluetta. Kokonaisuutena todettakoon, että Flatout Ultimate Carnage on peli, joka ihastuttaa mutta, ei yllätä. On vaikea muistaa pelanneensa lämmittelyn lämmittelyä kun ruudun valtaa huikea grafiikka ja meininki on ratkiriemukas. Juuristaan huolimatta Flatout Ultimate Carnage on PC:n kuningas arcade-huristelu peli. Peli sopii parhaiten sekä kaveriporukoiden hauskaksi ajanvietto tavaksi, että myös uratilaa tosissaan pelaaville hurjastelijoille. Arvosanaksi Flatout Ultimate Carnage saa:

                                                                                  9/10

Siinä oli tämänkertainen blogipostaus toivottavasti tykkäsitte siitä. Sitten seuraavaksi blogiasiaa. Nimittäin ilmoitan, että on minun on aika pitää blogista pieni hengähdys tauko ja se tulee tapahtumaan heinäkuun aikana. Eli heinäkuussa ei tule ollenkaan postausta, koska ajattelin pitää heinäkuun lomaa blogistani. Palaan taskut täynnä postausaiheita sekä uutta virtaa uhkuen blogini pariin jälleen elokuussa eli seuraava blogipostaus tuleekin sitten elokuussa, joten palatkaamme asiaan jälleen elokuussa, sitten ei muuta kuin OIKEIN MUKAVAA JA HYVÄÄ KESÄÄ!! ja HEIPPAAA!!!

P.S: Kiitoksia teille rakkaille lukijoille siitä, että jaksatte lukea postauksiani ja autatte minua sitä kautta jaksamaan, kiitos kaikesta antamastanne tuesta!! Mulla tulee teitä rakkaita lukijoita kova ikävä tämän pikku tauon aikana ja koittakaahan jaksaa elokuuhun asti i love you all💗

Kolikkopelit

Moi jälleen kaikille ja tervetuloa uuden blogipostauksen pariin. Tällä kertaa käsittelyssä on kolikkopelit eli puhutaan kolikolla toimivista videopeleistä. Mutta eiköhän me mennä muitta mukinoita suoraan asiaan.

Kolikkopeli on viihdelaite, jonka käynnistämiseen edellytetään kolikoilla maksamista. Kolikkopelejä löytyy yleensä huoltoasemilta,ravintoloista, pubeista tai ihan kolikkopelihalleista. Varhaiset kolikkopelejä muistuttavat koneet olivat kolikolla toimivia laitteita, jotka ennustivat tulevaisuutta tai soittivat mekaanisesti tuotettua musiikkia. Ensimmäiset kolikolla toimivat flipperit tulivat markkinoille 1930-luvulla ja olivat mekaanisesti toimivia aina 1970-luvun lopulle asti, jolloin elektroniset flipperit alkoivat yleistyä. Ensimmäinen kaupallinen sarjatuotettu kolikkopeli oli vuonna 1971 julkaistu Computer Space, jonka kehittäjät perustivat myöhemmin Atarin vuonna 1972.  Käytännössä Atari loi videopeliteollisuuden klassisella Pong videopelillään, joka oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt videopeli. Videopelejä alkoi ilmestyä julkisille paikoille yhä enemmän 1970- luvun lopussa. Tunnetuimpia varhaisimpia pelejä olivat Space Invaders, Galaxian, Pac-man, Battlezone ja Donkey Kong. Kolikkopelit olivat yleensä tekniseltä toteutukseltaan kotikäyttöön myytyjä laitteita edellä. Kolikkopelien kulta-aikaa oli 1970-luvun lopusta 1980-luvun puoliväliin ulottuva ajanjakso, jolloin niiden suosio oli maailmanlaajuisesti suurimmillaan. Ajanjakson aluksi mainitaan Space Invaders, Asteroids ja Battlezone peleissä käytetty vektorigrafiikkaa esittävä näyttötekniikka. Isometrinen projektio oli käytössä mm. pelissä Zaxxon vuonna 1982, myös digitaalinen äänentoisto kehittyi ja peleihin alkoi tulla jatkuvaa taustamusiikkia. Ensimmäinen Laserdisc-peli oli Segan julkaisema Astron Belt, joka julkaistiin vuonna 1983. Aikakausi vaikutti myös oleellisesti mikroprosessorien käytön yleistymiseen videopelilaiteissa sekä 2.sukupolven pelikonsolien kehityksessä. Myöhemmin kuitenkin pelikonsolien ja kotitietokoneiden edistyminen päätti kolikkopelien kultaisen aikakauden.

Silti vielä 1990-luvun alussa julkaistiin joitakin menestyneeksi osoittautuneita kolikkopelejä kuten Street Figther ja Mortal Kombat. 1990-luvun puolivälissä tietokoneiden 3D-kiihdyttimet ja konsolien 3D piirit kavensivat entisestään teknistä välimatkaa kolikkopeleihin, mikä osaltaan vähensi kolikkopelien miellekkyyttä. 1990-luvun lopulla kolikkopelihalleihin perustunut pelikuttuuri hiipui ja todella monet pelihallit esim. Yhdysvallaoissa ja Suomessa jouduttiin sulkemaan. Japanissa asiat olivat toisin sillä, siellä kotikonsoleiden ja kolikkopelien kilpailu jatkui vielä tasaväkisenä. Vaikka esim. Yhdysvalloissa on vieläkin paljon pelihalleja pystyssä niin Suomessa pelihallikulttuuri on surkastnut lähes olemattomiin. Toisaalta Suomeen ei alun perinkään syntynyt samankaltaista pelihallikuttuuria kuin Yhdysvalloissa, koska Suomessa pelaaminen oli enemmän kotikeskeisempää. Nykyisin pelikoneita löytää enää lähinnä elokuvateattereiden tai muiden palveluiden yhteydestä, toisin asiat ovat japanssa, missä markkinat pelihalleissa pelaamiselle suorastaan kukoistavat ja se on suhteellisen suosittua. Vanhat ja klassiset kolikkopelit ovat saaneet uusia ystäviä emulaattoriohjelmien kautta. Niillä vanhoja kolikkopelejä on muunnettu kotitietokoneella pelattavaksi, tunnetuin emulaattori on avoimen lähdekoodin MAME (Multiple Arcade Machine Emulator). Tunnettuja pelihalleja on japanissa toimivat Namcoland, Taito Station, Plaza Capcom ja Club Sega sekä Suomessa toimivat Sugoi, Ikuri Arcade ja Suomen Pelimuseon pelihalli.

Siinä oli tämänkertainen blogipostaus toivottavasti tykkäsitte ja aihe oli mieluinen. Itselle tämän postauksen aihe oli erittäin mieluinen, sillä onhan vanhat ja klassiset arcade pelit minulle tärkeitä näin midcore pelaajana. Sitten hitusen blogi asiaa, pyrin katsomaan tässä loppukevään ja kesän aikana mikäli pystyisin tekemään paikkavierailuja, jotta saisin tehtyä teille paikkavierailupostauksia. Mutta tuossa asiassa kaikki riippuu koronarajoituksista sekä omasta aikataulustani. Mutta siinä taisi ollakin kaikki tältä erää. Me näemme jälleen seuraavien postauksien merkeissä, se on heippaa ja hauskaa vappua kaikille!!!

Flatout Anhtology: Flatout 2

Moi vaan kaikille!! Ja tervetuloa uuden Flatout Anthology postauksen pariin. Tällä kertaa vuorossa on Flatout sarjan toinen peli eli Flatout 2. Mutta eiköhän mennä suoraan asiaan. 

Flatout 2 on Suomalaisen Bugbear Entertainmentin valmistama peli, joka julkaistiin Euroopassa 30.kesäkuuta 2006. Flatout 2 on nimensä mukaisesti jatko-osa vuonna 2004 julkaistulle ensimmäiselle Flatout pelille. Ensimmäinen Flatout peli jäi pelaajien mieliin lähinnä vain riemukkaiden räsynukke efektiensä ansiosta. Kuljettajan ilmalento tuulilasin läpi ei ollut vain erikoisuus, vaan useiden eri minipelien tarkoitus. Flatout 2 laajentaa edeltäjäänsä monilla eri tavoilla, mutta ei oletettavasti muuta peruspeliä tai edeltäjänsä puutteita. Pelissä sisältöä riittää vaikka muille jakaa, sillä nyt kilpailuja voi ajaa joko pitkillä maastoradoilla tai areenoilla. Mukana on myös ykkös-osasta tuttuja räsynukke kilpailuja, jossa voi muunmuassa heittää kuljettajalla tikkaa, keilata tai vaikkapa hypätä pituutta. Ratojen, Autojen ja minipelien määrä on kaksinkertaistunut edeltäjäänsä nähden, joten vaihtelun puuttumisesta peliä ei ainakaan voi syyttää. Ensimmäisestä osasta pelimaisemakin on muuttunut, ensimmäisen osan Eurooppa on nyt vaihtunut kakkososan jenkkeihin, mikä näkyykin kilpailuissa stereotyyppisistä jenkki maisemista. 

Kakkososassa ratoja on paranneltu, sillä nyt radat ovat pääasiassa kiinnostavia ja paljon avoimempia kuin ensimmäisessä osassa, lisäksi reittivaihtoehtoja on runsaammin tarjolla. Radoille on myös lisätty aikamoinen määrä hajotettavaa kalustoa, sillä esim. näyteikkunan läpi oikaistaessa rata täyttyy penkeistä, mallinukeista ja muusta sälästä, jotka sinkoilevat ympäri rata-aluetta kun autot kulkevat tuhatta ja sataa ohitse. Mutta jokainen maasto ei kuitenkaan romutu, vaan useisiin esineisiin törmääminen pysäyttää ajokin vauhdin kuin seinään. Myös kisaosuukksia on laitettu uusiksi ja peli muistuttaakin Burnout pelien maalaisjunttia serkkua. Pisteitä pelissä jaetaan kunnolisen ajosuorituksen lisäksi myös kilpailijoiden romuttamisesta, eli kunnon mälleillä saat kerrytettyä sekä pistepankkiasi, että nitromittariasi jolloin saat ajokkiisi hetkellisesti lisää vauhtia, siis suhteellisen tyypillistä touhua. Pelisarjan ensimmäisessä osassa ollutta ajotuntuma ongelmaa ei valitettavasti ole onnistuttu korjaamaan. Pelissä on kuulemma teköäly kuskeille ohjelmoidut personallisuudet, mutta en itse ainakaan huomaa tai tunne mitää poikkevaa rallin kovassa tuoksinassa. Ratkaiseva kysymys tätä peliä pelattaessa on se, että onko tämän pelin pelaaminen kivaa?? Liukkaasta ajomallista ja teinirage-painotetusta musiikeista huolimatta, Flatout 2 on peli, jonka pelaaminen on hauskaa ja sen parissa tappaa aikaa urakalla huomaamatta ajan kulumista. Meno pelissä on mukavan rempseää ja vauhdikasta, sekä peli muutenkin näyttää todella hyvältä ainakin näin grafiikoiden puolesta. On kuitenkin aikamoinen harmistus, kun ensimmäisen osan virheitä ei ole kyetty korjaamaan. Pienillä lisäviilauksilla ja virheiden korjaamisilla Flatout 2 olisi aikamoinen klassikko peli, kaltaistensa joukossa. Mutta sellaisenaan peli on mukavan kiva ja hauska pelikokemus, joka tuo vauhdikasta menoa kaikille peliä pelaaville, vaikka toki omat odotukseni olivatkin hitusen korkeammalla. 

Yhteenvetona todettakoon, että Flatout 2 on suhteellisen viihdyttävä peli, jonka parissa voi viettää tunnin jos toisenkin, lisäksi peli on grafiikoiltaan todella hyvän ja viimeistellyn näköinen. Vaikka ensimmäisessä osassa olleita ongelmia ei olla kyetty korjaamaan, niin peli on kuitenkin ensimmäiseen osaan verrattuna piirunverran parempi, pelin viihtyvyysarvoa lisäävät huomattavasti vielä räsynukkeminipelit, jotka ovatkin tämän pelin ehdoton helmi. Arvosanaksi Flatout 2 peli minulta saa:

                

                                                                            8/10

Siinä olikin tämänkertainen Flatout Anthology postaus, toivottavasti tykkäsitte. Seuraava Flatout Anhology postaus tuleekin sitten kesäkuussa. Kiitoksia kaikille postauksen lukijoille me näemme jälleen seuraavien postauksien merkeissä, se olisi jälleen tältä erää HEIPPAAA!!

Käsikonsolit

Hei! Minä jälleen täällä uuden postauksen kanssa jälleen kerran. Tällä kerralla ajattelin kirjoittaa postauksen käsikonsoleista ja niiden historiasta, mutta eiköhän mennä suoraan aiheen pariin. 

Käsikonsoli on pelikonsoli, jossa ohjain ja näyttö ovat samassa laitteessa. Käsikonsolien idea perustuu laitteen kuljetettavuuteen sekä akku tai paristo käyttöisyyteen ilman jatkuvaa verkkovirtaa kuten perinteisissä pelikonsoleissa.

Käsikonsolien esi-isänä voidaan pitää niinsanottuja elektroniikkapelejä, joista ensimmäisinä ja tunntetuimpina oli Nintendon Game & Watch pelit, jotka tulivat markkinoille 1970-luvun lopulla. Näistä kaikkein tunnetuimpana ehkä lienee Multiscreen sarjan pelit kuten, Donkey Kong 1 ja 2, Mario Bros ja Zelda. Nintendon Game & Watch elektroniikka pelit olivat erittäin suosittuja 1980-luvun alussa. Nintendon ensimmäinen käsikonsoli Game Boy kuitenkin syrjäyttää Game & Watch pelit vuonna 1989. Tätä aikaisemmin oli toki tehty käsikonsoleita kuten, Microvision joka oli ensimmäinen virallinen käsikonsoli maailmassa. Ensimmäiset käsikonsolit eivät olleet hirvittävän suosittuja, sillä suurempaa suosiota nauttivat edellämainitut elektroniikkapelit. Virallinen käsikonsolien buumi alkoi edellämainitusta Nintendo Game Boy:sta, joka päihitti aikansa haastajat kuten, Atari Lynx, Sega Game Gear ja Sega Nomad. Game Boy:ssa oli ainaki yksi valttikortti kilpailijoihin verrattuna ja se oli virrankulutus, nimittäin neljä sormiparistoa antoi Gameboy:lle peliaikaa jopa 20 tunniksi kilpailijoiden syödessä paristot loppuun jo muutamassa tunnissa. Nintendo julkaisi myös vuosien saatossa erilaisia versioita klassikko käsikonsolistaan kuten, Play It Loud konsolit vuonna 1995, Game Boy Pocket vuonna 1996 ja taustavalolla varustettu Game Boy Light vuonna 1998. Nintendolle ilmaantui uusia haastajia kun Game Boy Color konsolinsa vuonna 1998, julkaissut Nintendo sai haastajakseen aivan uuden tekijän käsikonsoli markkinoilla, sillä toinen japanilainen valmistaja SNK julkaisi Neo Geo käsikonsolinsa vuonna 1999. Vaikka Neo Geo saikin nauttia enemmän suosiotaan kuin mikään muu Nintendon haastaja aikaisemmin, silti myynti jäi Nintendoon verrattuna vähäiseksi. Neo Geo:sta toki julkaistiin Color malli, mutta se ei pelastanut vain 10 peliä saanutta epäonnistujaa nousemaan. Toki kyseisen konsolin myyntiä haittasi sekä Game Boy Color ja Pokemon mutta myös Game Boy Advancen ennakko-odotukset. Myös Tiger Telematics:in valmistama Gizmondo ei pystynyt päihittämään käsikonsoli kilpailussa Nintendon valtakautta. Muita Nintendon haastajia olivat muun muassa. Wonderswan, Wonderswan Color, Pocketstation, Tapwave Zodiac. Uusi käsikonsoli sukupolvi eli kolmas alkoi, kun Nintendo julkaisi oman uuden käsikonsolinsa nimittäin uuden Nintendo DS konsolinsa, jossa on Game & Watchin Multiscreen laitteesta tutut kaksi näyttöä ylhäällä ja alhaalla eroa Multiscreenin näyttöihin on se että, DS konsolissa alhaalla oleva näyttö on kosketusnäyttö. Niinkuin Nintendo DS:ssä myös muissa kyseisen ajan käsikonsoleissa oli mahdollisuus pelata ja selata internetissä. Samoihin aikoihin kuin DS julkaistiin, niin julkaistiin myös sille kilpailija. Nimitttäin Playstation asettui Nintendon suurimmaksi haastajaksi PSP eli Playstation Portable käsikonsolillaan. PSP konsolissa oli samanlainen käyttöliittymä kuin PS3 konsolissa, jonka käyttöliittymä otettiinkin juuri PSP:stä. Erona Nintendo DS konsoliin on se, että PSP:ssä on käytössä pääasiallisena tallennusmediana erityisiä vain PSP:lle sunniteltuja UMD eli Universal Media Disc levyjä. Muita näiden kahden edellämainitun käsikonsolin lisäksi markkinoilla oli myös muitakin kilpailijoita kuten. Nokia N- Gate, Gameking ja GP2X. Nyt parhaillaankin menossa oleva neljäs käsikonsoli sukupolvi sai käsiinsä käsikonsoleita, joiden graffiset kyvyt ja muukin suorituskyky on hyvinkin lähellä kotikonsolien tasoa. Kyseinen käsikonsoli sukupolvi starttasi vuonna 2011 kun Nintendo julkaisi 3DS käsikonsolinsa, jossa oli uutena ominaisuutena kyky luoda visuaalisia 3D- efektejä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Nintendon suuri kilpailija Sony julkaisee myös uuden käsikonsolinsa, nimittäin Playstation Vitan, jonka valttikortti oli uusi tarkempi viiden tuuman OLED-kosketusnäyttö ja konsolin takaa löytyvä kosketuspaneeli. Lisäksi näiden kahden käsikonsolin lisäksi käsikonsoli markkinoille ilmestyy aivan uusi tekijä, kun tietokoneiden näytönohjaimista tunnettu Nvidia julkaisee SHIELD Portable käsikonsolinsa. Joka pitää sisällää Android käyttöjärjestelmän sekä 16 gigaa sisäistä tallennustilaa, jota on vieläpä mahdollista laajentaa microSD muistikortilla.

Siinä oli tämänkertainen postaus, toivottavasti nautitte postauksesta ja sen aiheesta. Mikäli haluatte voitte kommentoida tuonne alas omia käsikonsoli muistoja ja myös laittaa sinne aiheideoita mikäli niitä vain tulee mieleen. Siinä oli kaikki tällä erää, me nähdään jälleen seuraavan postauksen parissa se olis jälleen HEIPPAAAA!!!

Flatout Anthology: Flatout

Oikein mukavaa helmikuuta kaikille ja tervetuloa uuden postauksen pariin. Tällä kertaa aloitan uuden 5-osaisen postaus sarjan, jota tulen tästä eteenpäin julkaisemaan joka toinen kuukausi. Tämän sarjan ideana on arvostella kaikki Flaout pelisarjan pelit läpi. Mutta eiköhän mennä enempää löpisemättä suoraan asiaan. 

Flaout on suomalaisen BugBear Entertainment:in kehittämä ajopeli, joka julkaistiin 5.Marraskuuta 2004.

Pelissä ajetaan romurallia erilaisilla radoilla ja ensimmäinen maaliin tullut voittaa. Pelissä on käytössä niinsanottu Ragdoll fysiikka, joka mahdollistaa sen, että kova vauhtisessa törmäyksessä kuljettaja lentää tuulilasin läpi autosta pihalle. Pelissä on tarjolla yksittäiskisoja, aika-ajoja sekä tietenkin uramoodi. Uramoodia pelatessa pelaajan pitää pelata kilpailuja läpi ja sijoittua kilpailuissa kolmen parhaan joukkoon, jotta pelaajaa voi avata uusia kisoja ja autoja, näin siis edetään uratilassa prossiluokasta aina kultaluokkaan asti. Pelin autovalikoima koostuu 16 erilaisesta jenkkiautosta, joiden ajo-ominaisuudet vaihtelevat tehon ja painon mukaan. Autoja on myös mahdollista päivittää ja ostaa tehokkaampia osia autoon, jotta se saisi lisää tehoa. Itse kilpailut ovat suorastaan mielipuolista paahtamista monilla eri radoilla. Vaikka rataympäristöjä ei ole kuin kourallisen verran, niin radat kuitenkin muuttuvat kilpailujen aikana, koska rataa kiertävät autot tuhoavat mennessä lähes kaiken ja näin ollen yhtäkkiä kulman takana saattaa vaania metallinen tynnyri tai muuta rojua, joka voi keikauttaa autosi ympäri. Radoille on myös piilotettu paljon erilaisia oikoreittejä, jotka ovat romun takia aina suhteellisen riskialttiita paikkoja. Tavallisten kisojen ohessa BugBear on rakentanut myös kuusi erilaista minipeliä kuten, pituushyppy, korkeushyppy ja keilaus. Minipelit ovat myös uratilassa oivallinen tapa ansaita vähän lisärahaa auton kehittämistä varten. Hauskasta ja humoristisestä kuskin rääkkäämisestä huolimatta, pelin hauskimpia pelityyppejä edustaa kuitenkin romuralliareenat, romuralliareenassa voittaja on joka selviää kisassa pisimpään ja ottaa vähiten vahinkoa autoonsa, mielestäni romuralliareenoita saisi olla jokunen enemmän.

Visuaalisesti Flaout on kyllä onnistunut, vaikka se ei ehkä olekkaan efektirikkain tai parhaiten teksturoitu peli, mutta hyvän väripaletin ja valaistuksen ansiosta grafiikkaa voisi luonnehtia luonnolliseksi oli kyseessä sitten soramonttu, jäärata tai pikkukylä. Ruudulla kyllä näkyy eheä graafinen kokonaisuus sillä, mikään yksityiskohta ei pistä silmään. Äänimaailma pelissä voisi toki olla hiukan parempi sillä vaikka musiikit ovatkin omaan mieleeni niin silti autot kuulostavat mielestäni aika voimattomilta ja omituisen vaimeilta. Miinusta tulee myös muistakin äänenosa-alueista nimittäin ympäristön äänet ovat aika mitään sanomattomat ja areenoilla yleisöstä ei lähde pihaustakaan. Pieniin, mutta kuitenkin huomattavissa oleviin puutteisiin kuuluu esim. paikon turhankin lähellä radan reunaa ilmestyvä pyyntö palata radalle, jonka voi kuitata kahdella eri tavalla, joko resetoimalla auton tai sitten vain kiltisti ajat takaisin ulosajo paikalle, siinä on ne ehdot jotka takaavat kierrosten karttumisen. Kyseiseellä systeemillä varmistetaan ettei avoimella rata-alueella pystyttäisi oikaisemaan muuten kuin oikoreittejä käyttämällä.Myös pelin kamerassa olisi parantamisen varaa, sillä pelissä on vain kolme erilaista kamerakulmaa kaksi auton takana ja yksi auton puskurilla. Takaa kuvattaessa kamera ei tahdo oikein seurata auton liikkeitä tarpeeksi nopeasti, mikä sitten aiheuttaa haittaa tiukkaan mutkaa kääntyessä tai alamäkeen mentäessä, puskurikamera kyllä korjaa nuo ongelmat, mutta sitten ongelmaksi muodostuu se ettet näe mitä auton rinnalla tapahtuu.

Kokonaisuutena Flatout on selkeistä puutteista huolimatta hyvä ja vahva autopeli. Pelin suurimpia vahvuuksia on ehdottomasti edisyksellinen tekninen toteutus, mutta koko homman koukkuna ei ole pelkästää romua ja kaunista grafiikkaa vaan se, että pelin pelaaminen on myös aidosti hauskaa. On valitettavaa, että flatoutin tarjonta kalpenee paljoudessaan monille sen kilpailijoille, sillä suhtellisen pienillä lisäyksillä ja muutoksilla pelistä olisi saattanut kehkeytyä kyseistä pelityyppiä vavisuttava hitti. Tälläisenään Flatout peliä ei uskalla yksinpelaajille varauksetta ehdottaa, mutta rempseää autopeliä janoaville kyseessä on kuitenkin ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen tapaus. Arvosanaksi Flatout saa minulta: 

                                                                            7/10 

Tässä oli tämänkertainen postaus toivottavasti tykkäsitte. Tätä Flatout Anthology sarjaa tulee siis tästä eteenpäin joka toinen kuukausi eli tämä sarja kestää lokakuuhun asti eli viisi osaa tähän sarjaan tulee. Hieman blogi asiaa, kuten varmaan osa teistä lukijoista on jo huomannut niin minun postauksia voi myös lukea blogit.fi sivustolta ja siellä voi myös laittaa tämän minun blogin postaukset seurantaa niin saatte automaattisesti aina ilmoituksen uusista postauksista. Me nähdään jälleen uusien postauksien parissa se on hei heii!!

Paljon onnea vaan

 Moi kaikille ja hyvää uutta vuotta 2021. Tällä kertaa ajattelin kirjottaa siitä, minkälainen vuosi 2020 oli niin blogin kuin pelienkin kannalta.Täytyy kyllä omalta kohdaltani sanoa,että vaikka henkilökohtaisesti vuosi 2020 on ollut aika paska niin silti te rakkaat lukijat ja tämä blogi, on ollut yksi niistä asioista joka on auttanut minua jaksaamaan läpi koko vuoden. Mutta eiköhän mennä jälleen kerran suoraan asiaan.

                                                      Vuosi 2020 blogin näkökulmasta.

Vuosi 2020 oli blogin kannalta nähtynä täynnä erilaisia tunteita ja muitakin kommervenkkejä. Alku vuodesta minulle tuli tunne, että tarvitsen jotain sellaista tekemistä mikä olisi luonteeltaan kehittävää, monipuolista ja ennen kaikkea sellasita, johon voisin paneutua täydellä teholla ja juuri silloin kun minä niin haluan. Rupesin mietiskelemään erilaisia vaihtoehtoja päässäni, kunnes päähän pamahti ajatus " ehkä voisin kokeilla bloggaamista ja aloittaa kirjoittamaan blogia" Niin siis päätin, että ryhdyn pitämään blogia, mutta vielä oli päätettavä eräs tärkeä seikka nimittäin aihe. Aihetta pohdiskellessani mietin mikä olisi aihe, josta minulla riittäisi asiaa vaikka muille jakaa. Sitten tajusin, että videopelithän on erittäin läheinen aihe ja päätin kirjoittaa siitä. Toinen aihe, jota mietin on myös minulle erittäin läheinen nimittäin musiikki, olenhan harrastanut musiikki kohta jo 14 vuotta. Muistan kuinka kirjoittelin innoissani ja hymyillen ensimmäistä postaustani vanhempieni keittiön pöydällä alkuillasta 9.tammikuuta vuonna 2020. Julkaistuani ensimmäisen postaukseni olin onnellinen " jes siitä se lähtee" oikeastaan samalla innokkuudella kirjoittelin postaksiani koko keväät ajan, mutta sitten koittaa kesäkuu ja tulee ensimmäisen kerran ongelmia, nimittäin omat 30-vuotis synttärit lähestyi kovaa vauhtia ja blogia olisi kirjoittettava, mutta en keksinyt mitään mistä kirjoittaa, kunnes sain ajatuksen kirjoittaa toisen osan tuolle retro special postaukselle. Hauska tarina tuon postauksen takaa on se, että kirjoitin tuota yhtä postausta melkein koko sen 19 päivää eli 1-18 kesäkuuta, sain kun sainkin raavittua tuon postauksen kasaan juuri ja juuri, meinasi siinä usko omaan tekemiseen horjua moneen otteeseen. Sen jälkeen päätin aluksi pitää vain heinäkuun taukoa blogista, koska olinhan tuolloin sen viikon poissa suomesta. Mutta kun heinäkuu lähestyi loppuaan päätin kuitenkin pitää vielä elokuunkin lomaa ja se jos joku tulikin tarpeeseen, nimittäin sain tuon reilun kahden kuukauden aika ladata akkuja aivan rauhassa. Syyskuussa palasin takaisin blogini pariin jälleen uutta intoa puhkuen ja täynnä virtaa sekä uusia postaus aiheta. Sillä samalla innolla sain kirjoitettua koko sen loppu vuoden. Silloin syksyn 2020 aikana tajusin, että miten tärkeä ja rakas asia tästä blogista olikaan minulle muodostunut, mutta silti olen sitä mieltä että on kuitenkin hyvä ottaa pieni lepohetki niin silloin jaksaa taas touhuta sen rakkaan harrastuksen parissa.

                                                                      

                                                        Vuosi 2020 pelien kannalta

Pelivuosi 2020 on ollut täynnä uusia konsolijulkaisuita ja pelejä. Ehkä vuoden 2020 isoin julkaisu tuli sekä Sonylta että Microsoftilta. Nimittäin playstation 5 konsoli julkaistiin 19.marraskuuta ja xbox series X julkaistiin 10.marraskuuta 2020. Tärkeimmistä peli julkaisuista vastasivat Cyberpunk 2077 ,joka julkaistiin 10.joulukuuta, The last of us part 2 joka julkaistiin 19.kesäkuuta, Animal crossing: New horizons joka julkastiin 20.maaliskuuta, Final Fantasy VII remake joka julkaistiin 2.maaliskuuta ja Doom eternal joka julkaistiin 19.maaliskuuta. Minulla pelatuimpia pelejä vuonna 2020 olivat F1 2020, Among us, Nascar Heat 3, My Summer Car ja Mars Horizon. Kaikkein eniten tuli pelattua F1 2020 peliä. Vuonna 2020 tuli ostettua muutama peli nimittäin F1 2020, Mars Horizon, The Hunter: Call of the wild ja kaikki Flatout pelit. 

Siinä oli tämän vuoden ensimmäinen postaus toivottavasti tykkäsitte. Sitten hieman blogi asiaa, nimittäin ensiksi ajattelin kertoa jo tässä sen, että pidän tänä vuonna loman samaan aikaan kuin viime vuonnakin eli heinäkuussa, toki laitan siitä infon sitten myös siihen kesäkuu postaukseen. Ja toiseksi Ensi kuusta alkaen blogissani alkaa joka toinen kuukausi ilmestyvä sarja, mutta en kuitenkaa kerro että mikä. Tuo sarja kestää helmikuusta aina lokakuuhun asti, sen sarjan aiheen näette sitten helmikuussa kun tuon sarjan ensimmäinen postaus pamahtaa tänne blogiin. Palataan jälleen seuraavien postauskien parissa se on tällä kertaa heippaa!!